Virkattu paita vastasyntyneelle

Tässä joku päivä sitten sain aikaiseksi pakattua vauvalle kassiin sairaalasta kotiutumiskamppeet. Vaikeutena oli päättää puuvillaisen kevytpuvun ja talvipuvun välillä. Päädyin siihen, ettei talvi ole vielä,  eikä autossamme pakkasta, joten valitsin ohuemman. Villahousut lämmittää tietysti jalkoja (ja mahaa niin pienellä), mutta oikeastaan ei ollut mitään kivaa paksumpaa paitaa, kirkkaanpunaisia kukkapaitoja kun en halunnut.. joten..

Päätin kokeilla, ehtisinkö vielä paidan virkkaamaan, ja ehdein. Ohje on  Sue Whitingin kirjasta Virkkaa kaunista lapselle, Touko niminen paita. Koko on vastasyntyneen. Lankana jälleen Novitan Cotton Luxus eco & organic. Lanka taisi olla inan ohuempaa, kuin ohjeen lanka, joten takakappaleesta tuli hieman ohjeistettua pienempi, vastaavasti sitten tein etukappaleesta hieman suuremman, samoin hioista seuraavan koon soveltaen.

Koko vaikuttaisi oikein sopivalta, ainakin vauvaa pienemmän nuken päältä arvailtuna. Nukella on vaippavillahousut, jotka joskus tein ihan nukkea varten, samoista langoista ja väreistä, mistä olen tehnyt, edelleen käytössä olevat villahousut.

Piti vielä kertomani, että ainakin maanantaina tuota Novitan paksuhkoa puuvillalankaa oli Porin City Marketissa 1,5e 50g kerä. Taasen sellaisia hieman purkautuneita keriä ja kaikkia hienoja värejä. Punaisia, sinisiä ja vihreitä ainakin ostin eri sävyissä. Kyllä näitä nyt on, omasta mielestäni ostin 20kpl, ja kassan laskujen mukaan 19kpl, kassa taisi kyllä laskea tarkemmin. Näitähän ostin näissä tylsemmissä väreissä joskus lähemmäs 30 kerää, kun olivat loppuunmyynnissä 1e kerä, mutta niistä on tainnut jo puolet kulua..

Trikoopöksyt neidille

Tänään ei pitänyt oikeastaan olla ompelupäivä, tai ei ollut mitään vaatetta suunnitelmissa. Lapset kuitenkin viihtyivät ylhäällä, joten menin sitten samalla ompelupöydän ääreen selaamaan lehtiä. Tyttö tavallaan tarvitsee housuja, kaikki alkavat jäämään pikku hiljaa pieniksi. Ottobren 4/08 lehden Vilkas velourhousut vaikuttivat kivoilta, tyttömäisiltä.

Seuraavaksi siis kangaslaatikoiden kimppuun. Ajattelin tehdä perus pikahousut, kaavan kokeiluksi ja seuraaviin sitten jotain kivaa, jos kaava on hyvä. Siniraitaiseen, ehkä Virosta hankittuun trikooseen päädyin.

Raidat sentään koitin kohdistaa, ettei aivan tylsät olisi. Kun housuista puuttui enää kuminauhakuja ja punttien käännökset, ajattelin käyttää jotain koneeni kivaa ommelta (että kun harmittaa, kone osaa tehdä vaikka minkälaista ommelta, ja sitten en kuitenkaan niitä käytä, vaikka niistä halusin maksaakin..) tällaiseen lehtikuvioon, mikä näyttää rusettinauhalta, päädyin. Tuli kuitenkin hieman tyttömäisemmät. Purin hieman vielä lahkeen ommelta, että pitkästä aikaa sain nauhan palan housuihin.

 

Eipä tuo ommel hääpöisesti näy, ja paidan alta vielä heikommin. Hyvin kuitenkin onnistui trikooseenkin. Näitä nyt on pakko jatkossa käyttää enemmän. Samoin tällä kaavalla syntyy lisää housuja, varmaan jo lähipäivinä..

Norsuhuppari ja villasukat 1.5-vuotiaalle

Ja taas tein pojalle hupparin, sillä muokkaamallani kaavalla, tällä kertaa muokkailin vähän lisää, laittamalla hihoihin resorit. Halusin tehdä paidan Triteksiltä ostamastani tummansinisestä collegesta. Tähän sopi loistavasti sini-valkoinen, tädiltäni saama resori. Tarkoituksena oli tehdä hupun sisäpuoli resorista ja ulkopuoli collegesta, mutta sininen kangas loppui kesken, joten hupusta nyt tuli kokonaan raidallinen.

Kysyin taas 4-vuotiaalta pojaltani, minkä kuvan paitaan haluaisi. Hetkeäkään miettimättä, vastasi norsun. No selailemaan värityskirjoja ja norsun kuva löytyi. Ovat muuten melkoisen mainioita nuo suuri ja selkeäkuvaiset värityskirjat.

Kysymättäkin poika kertoi, että norsun tulee olla harmaa, vielä kiiltävän harmaa. Värityskuvassa norsu seisoi tähtipallilla, ja poika halusi samanlaisen paitaan. Tilkuista löytyi tähtivelouria, päälliseksi poika valitsi ruskeaa velouria ja norsu tehtiin harmaasta velourista, jonka muistaisin löytyneen Virosta joustofroteelaarista.

 

Hetki sitten tein villasukkia Lallatilaan kaverin pojalle. Näiden perään tein sukat myös Lallatilaan pojalle. Näitä en heti päivittänyt, koska nämä ovat monta kuukautta myöhästynyt nimipäivälahja. Aikaisempia sukkia kerroin tehneeni kolme yhtenä päivänä, näissä sitten taas kului yhteensä kolme päivää, vaikkeivat paljoa ole suuremmat, paitsi varresta. Silmukoita samat 32, varsi pidempi ja kerroksia ennen kärkikavennuksia taisi olla 23.

Seitsemää veljestä edelleen, nelosen puikoilla. Kamala salamakuva, tähän voi halutessaan Lallatilaa lisätä käyttökuvan, mutta eipä tuo välttämätöntä, sukat nämä vain ovat.

Nuppupeitosta en vielä tiedä, tilkkuillut en minäkään ole koskaan, ja mukamas en ehdi ja muita tekosyitä. Tänne lähemmäs minäkin mielummin tekisin ja ehkä joku muu projekti olisi enemmän alaani, helpommin vaikka kutoisin sukkia. Toisaalta mikä sitä estää tekemästä ja sairaalaan viemästä, tuskin kieltäytyisivät vastaanottamasta.

Nupulle peitto

Monissa blogeissa on tehty peittoja. Kyseessä on siis nupulle peitto -projekti/keräys jossa itse tehtyjä peittoja lahjoitetaan sairaalaan. Sairaalassa pieni vauva (yleensä keskoslapsi) saa peiton omaksi peitokseen ja myöhemmin vanhemmat saavat ottaa peiton kotiin muistoksi. Alunperin ideana on kait ollut, että peitot ovat tilkkupeittoja, mutta eri blogeja lukiessani olen huomannut, että kaikki peitot ovat tervetulleita keräykseen. Tarkemmat ohjeet peiton tekemiseen löydät täältä.

Ymmärtääkseni kaikki peitot menevät Helsingin lastenklinikalle. Kai näitä omaankin sairaalaan saisi lahjoittaa..?

Tässä oma version nuppupeitosta. En ole ikinä eläessäni tehnyt tilkkutöitä ja epätoivo meinasi tulla heti alkumetreillä. Ihan symmetrisiähän nuo kaikki palat eivät ole, mutta samaa sävyä, joten mielestäni ne kuitenkin "sulautuu" ihan kivasti peittoon.
Taustapuolella vaalea fleece, jota minulla oli vain pari pientä palaa ja yhdistämällä ne sain tehtyä neliönmallisen peiton. Taakse applikoin vielä sydän kuvan. Peitolla kokoa on 50x50cm

Tosiaan monissa blogeissa näitä on tehty, mutta siskoseni: Haastan sinut mukaan keräykseen, voidaan vaikka lähettä yhteisillä postikuluilla sitten peitot eteenpäin!

Ja hei Täti A myös mukaan ja ehkä äitikin...?

.

Kaulahuivi

Meillä on ollut käytössä reiman fleece-kolmiokaulahuivi, mutta nyt kun aamulla lähdimme ulkoilemaan en löytänyt huivia mistään. Kolmiohuivihan on kaikessa yksinkertaisuudessaan äärimmäisen helppotekoinen ja olenkin siskoni kanssa kaupassa nauranut kuinka paljon saadaan pelkällä Reiman logolla hintaa fleecelle!!!

Ulkona oli kylmä joten äkkiä pengoin kangaskaapista fleeceä, leikkasin siitä sopivan kolmion ja toiseen kulmaan leikkasin vielä reiän....ja avot, huivi oli valmis :)

Ulkoilun jälkeen vähän vielä parantelin tekelettäni, eli ompelin reiän reunat tiheällä siksakilla (sama ommel jolla applikoin) ja eteen applikoin vielä kiinni tummansinisen fleecetähden.

Ehkäpä näitäkin pitää tehdä vielä pari lisää talveksi...

.

Apinapipo

Tässä parina päivänä ulkoillessa ja vihreää tähtipipoa käyttäessä olen todennut, että pipo on ihan inan liian lyhyt. Tai sen saa kyllä ulettumaan hyvin korville, mutta leikkiessä ja touhutessa saa usein vetää uudestaan pipoa alemmas...siispä parantelua ja uuden pipon ompelu!

Uusi pipo on ehkä pari senttiä pidempi, näyttää hyvän malliselta, mutta poika nukkuu parhaillaan joten en ole päässyt sovittamaan. Ja ulkoillessa pidempään sen istuvuuden vasta huomaa. Joten ehkä uutta kuvaa ja pipon sopivuuskommenttia tulossa myöhemmin lisäyksenä tähän kirjoitukseen.

Pipon materiaali nanson joustavaa collegea ja applikoinnit joustofroteesta. Kuva onnistui ihan kivasti, suuhun olen vain tyytymätön.

Lisäys: Lyhyt ulkoilu takana, pipo istui nyt paremmin päähän, ehkä sentin kaksi olisi vielä voinut olla pidempi. Tässä vielä kuva pienestä ulkoilijasta


.

Hello Kitty huppumekko

Enää en pysy laskuissa, ties kuinka mones huppumekko, mutta kun näistä tykätään, mekot ja tunikat ovat paitoja kivempia, ja huppu on huippujuttu. Samaa kaavaa siis.

Jokseenkaan en tuosta Hello Kittystä tykkää, mutta tyttöni on käsittämättömän suuri Kittifani. Kitti Kitti, telkkarista, Kitti Kitti, omissa vaatteissa, ja bongailee niitä muidenkin tamineista. Mitään Kittyä en ole ostanut, enkä aikaisemmin tehnytkään.. No pitänee vielä tehdä lisääkin, on meinaan melkoisen suosittu mekko.

Kangas on Virosta, käsittämättömän liurua, ohutta ja kamalaa joustofroteeta, yllättävän hyvin mekossa kuitenkin toimii. Kitty itse on valkoista joustofroteeta, tilkkulaatikosta. Taisi olla huono valinta, sillä tuota valkoista nukkaa jäi pahuksesti paksujenkin tikkausten joukkoon, josko pesussa siistiytyisi. Kitty itse on puettu punaiseen velouriin, tilkuista.

Hieman senntään taasen kaavaa muokkailin. Ensimmäistä kertaa tein vuoritetun hupun, ihan vain samasta kankaasta kun tosiaan on joustofroteeksi pahuksen ohutta. Eipä paljoa lisätyötä teettänyt, onhan se siistimpi näin, ehkä siis seuraavaankin.

Vieläkään ei oikein voi olla kuvaan tyytyväinen. "Asensin" pään kovikekangankohtaan, mutten sitten huomannut rusetin tulevan vielä sen yläpuolelle, joten rusetti kun on vain keskeltä kiinni, aaltoilee se tästä syystä yläreunastaan. Mekko aaltoilee myös alareunasta, siinä on kyllä koviketta, mutta jotenkin siitä huolimatta onnistuin...

Huovutettu villatakki

Näitä takkeja olen tehnyt jo aiemmin kaksin kappalein neidille ja pojalle jo aikaisemmin. Ohje on myös sama, Zoe Halsteadin kirjasta Neulo ja huovuta lapselle. Alunperin ohje on dinopusakalle, johon kuuluisi selkään ja huppuun panssarilevyt. Hieman muutenkin näitä olen muokkaillut, nyt teinkin sitten jo aikaisempien muokkauksien mukaisesti ja paranteluna vihdoin tajusin tehdä ripustuslenkin. Niin ja seuraavalla kerralla teen ensin hihat, molemmat omista hahtuvakiekoista, jottei tarvitse kahta samaa aikaa kutoa, nuo raidat kun eivät muuten tule kohdalleen.

Lanka on taas Virosta ostettua Evillan hahtuvaa. Neljä kiekkoa olin ostanut ja kaksi puolikasta jäi jäljelle, kahdesta kun kudon aina samaan aikaan. Aikaa taisi kulua kolmekkin viikkoa, kun välissä tein sen tytön virkatun takin, kolmet lasten sukat ja muuta pientä. Vetskari löytyi omista varastoista, melkein riittävän pitkä ja täydellisen värinen, vaikka kuvat muuta väittää.

Ilman salamaa tuli tietysti parhaat kuvat, mutta poika kun ei malta pysyä paikallaan, ja ulos tässä säässä ei lähdetä. Muut ovatkin sitten salamalla ja vääristyneillä väreillä.

Tässä ennen pesua, no nämä värit on kyllä kohdallaan. 40 asteessa pesin hetken jollain hellävaraisella ohjelmalla, jonka jälkeen hetken linkosin. Jännää puuhaa tuo pesu, kun voi monen viikon työn pilata puolessa tunnissa, tai nopeamminkin.

Reilu tuli, mutta parempi näin, kyllä tuo poika kasvaa, ja edellinen, liian pieneksi pesty mahtuu vielä joten kuten. Tytön oli sitten pakko ängetä joka kuvaan..

Perus trikoopaita

Olen tehnyt muutamia collegepaitoja, mutta jostain syystä meillä on sisällä niin lämmin, etten voi kuvitellakkaan vielä pukevani niitä poikasen päälle. Trikoopaidat tai lyhythihaiset ovat siis meillä päivittäisessä käytössä ja trikoopaita-osasto kaipasi vähän täydennystä. Tämä raitatrikoo on oikein tositosi ohutta ja en tiedä mahtaako olla kovinkaan kestävää käytössä...joskus eurokankaan palalaarista olen tämän bongannut, onneksi pala ei ole kovin suuri. Tein nyt kuitenkin yhden kokeilupaidan ja jos tuntuu kestävän pesuissa ja käytössä, niin vielä palasta saa ainakin pari paitaa tehtyä.

Kankaan ohuudesta johtuen en myöskään viitsinyt applikoida tähän mitään, vaikka raitakankaan raita-applikointi juttu olisikin vähän houkutellut...mutta jotain piristystä kuitenkin kaipasi, joten silitin pienen kuvan kiinni.

Kaava vanha tuttu Ottobre 3/2007-lehdestä koko 86cm. Vaikka poikamme oli edellisellä neuvolakäynnillä 83 cm niin pidensin helmaa n. 10 senttiä ja hihoja varmaan 6-7 cm. Edellinen raitapaita, jonka tein samalla kaavalla tuntui aluksi ihan toimivalta, mutta käytössä huomasi, että hihat olivat liian lyhyet ja helmakin vähän nafti.

Silityskuva Tallinnasta.

Bodyja vastasyntyneelle

Tarkoituksena olisi, että vauvamme saapuu kotiin toisessa näistä. Kaava taisi olla Ottoresta 4/06 (tai sitä seuraavasta lehdestä).

Tähtibodyyn tein lisäksi käännettävät tumput, näiden kaava on omaa suunnitelmaani edellisen tarvitsijan ajalta. Tähtikangas taitaa olla Virosta, joku epämääräinen pikkupala, jossa tähdet eivät mene säännöllisesti, mikä lie koevedos. Resorit jotain valkoista resorilaatikosta, nepit Prymin rengasneppejä.

 

Ja tyttöversio. samanlainen, paitso resori hihansuissa tumpun tilalla. Niin kivasti sopii tuo resori, löytyi vielä oikean väristä lankaakin.. Tämäkin kangasVirosta, Abakhan Fabricsista.

Pipo itselle ja pojalle

Nyt oon niin innoissani näistä pipoista :) Leikkelin kankaat jo kolmeen pipoon valmiiksi ja kaksi niistä surruttelin valmiiksi hetki sitten. Itselleni tylsästi musta pipo, johon laitoin pätkän sydännauhaa ja ompelin kiinni sydän-heijastimen. Pipon mallia yritin vähän isontaa ja tästä tuli tosi kivan mallinen. Menee hyvin korville ja pysyy päässä.

Pojalle vihreä pipo, johon sitten taas tuli tähti-heijastin mustalle pohjalle. Poitsu nukkuu joten tässä kuvat pipoista ja tälläkertaa itsestäni, iik!

Seuraavat pipot voisi tehdä paksummista kankaista, ehkä velourista...? Ja korvien kohdalle pitää hommata jostain tuulipuku-kangasta windstopperiksi.

Kankaat Triteksiltä, hintaa pipoille ei paljoa tule, muutamakymmenen senttiä?

.

.
Lisätäänpä vielä kuva nyt kun poika heräsi. Hyvin istuu tämä pipo, tein siis vähän eilistä

pipoa leveämmän, mutta lyhyemmän.

Eka eikä taatusti vika

Pipoja on nyt paljon ommeltu eri blogeissa ja pitkään olen ajatellut itsekkin kokeilla. Nyt löysin viimein todella helpot ohjeet pipon ompeluun ja yhden pipon jälkeen pitää todeta, että eipä voi ompelu paljon helpommaksi enää mennä. Vaikka ohjeet ovatkin ruotsiksi, on kuvat niin selkeitä, että niistä ymmärtää hyvin mitä pitää tehdä. Ohjeen mukaan pipo sopii 3-7 vuotiaille, joten yritin vähän pienentää, että olisi hyvä meidän 1-veen päähän.

Aikaa kului varmaan 5-10 minuuttia ja pipo oli jo valmis. Tämä oli nyt vasta oma eka kokeilu, joten seuraavaan sitten mahdollisesti koristenauhaa, heijastinnauhaa tai jotain applikointia. Pipoa en ole vielä edes päässyt testaamaan pojan päähän, koska perheen miehet ovat mummulareissulla, mutta pehmoleluapina pääsi tälläkertaa malliksi :) Varmaan pientä kokosäätöä pitää tehdä seuraavaan. Ja tällaisen trikoopipon teen taatusti myös itselleni!! Eilisellä puolukkareissulla sidoin huivin päähän hirvikärpästen suojaksi, mutta tuollainen kevyt trikoopipo olisi ollut juuri passeli.

Seuraavaan pipoon täytyy hieman säätää saumuria, nyt sauma vähän aaltoilee.

Kangas tädiltäni saatua kirppislöytö-trikoota.

Lisäys :Miehet palasivat reissulta ja sain vielä napattua kuvan, pipo oli hyvän kokoinen, ehkä ihan inan isompi olisi voinut olla, ainakin pysyy hyvin päässä. Saattaa olla, että ensimmäisen käytön jälkeen pipo venyy vähän ja on siis sopivan kokoinen.

Liskopöksyt

Poika tarvitsi housuja, tai ainakin hyllylle mahtuu vielä.. Lehtiä selailtua päädyin tähän Ottobren 4/10 malliin. Housuihin tuli käsittämättömät yhdeksän erilaista kappaletta, ja yhtä lukuunottamatta kaikkia kaksi kappaletta. Housuthan voi tehdä myös kahdesta samanlaisesta kappaleesta ja usein myös kaksista erilaisista.

No tällä kertaa jaksoin väkertää ja tein sitten vielä liskonkin toiseen sivuun. Meillähän on neljä liskoa, hieman saman värisiä, joskaan eivät yksivärisiä. Lisko on jostain vanhasta velour-oloasun takista. Musta college Triteksiltä ja harmaa college kait Virosta. Korvasin harmaalla myös resorin, mikä ei pelkästään ollut fiksua, jouduin sitten leikkaamaan vyötärön ja jalansuut uusiksi, kun tämä paksu kangas ei juurikaan venynyt.

Harmittaa kun ei tule käytettyä ompelukoneen koristeompeleita juuri lainkaan, nyt ohje oikein käski takataskuihin laittamaan, joten tässä. Tein pojalle malliksi viittä ommelta, josta itse sai valita, ja tämän mielestäni niistä rumimman hän sitten valitsi.

Villasukkia 1-vuotiaalle

Kyllä onkin nopeaa tehdä villasukat 1-vuotiaalle. Eilen sain aikaiseksi kolme ja puoli sukkaa, muiden hommien ohessa, miehen pitkävartiseen sukkaan olisi tullut samassa ajassa ehkä varsi. Aamulla nyt kudoin vielä viimeiseen sukkaan kantapään jälkeisen osan.

Molemmat sukat ovat Lallatilaan ystävän pojalle. Lallatilaa oli näyttänyt tätimme tekemiä sukkia, ja nyt oli tilauksessa samanlaiset sukat. Lapsilleni en tekisi tälläisiä sukkia, vaan pidän napakammista ja pidemmistä. Näihin tuli kovasti venyvä ja mielestäni hieman lyhyt resori, 32 silmukkaa ja 20 kerrosta. Kantapää alkaa suoraan resorin jälkeen ja kantalapun jälkeen on 18 kerrosta ennen kärkikavennuksia. Kantapää ei ole vahvennettu, mutta eipä nämä kantapäät taida kovin koville joutuakkaan. Puikkoina käytin neloskokoa, jotta olisi riittävän löysät.

Vihreiden sukkien lankana on Novitan Seitsemän veljestä. Vaaleampi lanka taitaa olla niitä marttavärejä viime vuodelta. Lallatilaa vieraili eilen meillä ja ehti kokeilla näistä toista, kuulemma toivotun kaltaiset. Meidän vähän yli 1,5-vuotiaallekkin nämä sukat vielä juuri ja juuri mahtuvat.

Nämä toiset sukat ovat samasta langasta, kuin aikaisemmin pojalleni tekemät. Lanka on Regia 4-fach haltbar, hieman edellistä ohuempaa. Nämä tein samoilla silmukoilla, mutta näissä on muutama kerros enemmän, ainakin jalkaterässä. En sitten aloittanut sukkia samasta kohtaa lankaa, sillä tuo väri kertaantuu melkoisen harvoin, näin ne oman pojan sukatkin tein.

Toinen nuppineulatyyny

Jokin aika sitten tein nuppineulatyynyn joka syntyi ihan ilman ompelua. Äitini kehui tyynyä kovasti ja sanoi haluavansa samanlaisen. Tänään kun käväisimme äidin synttärikahveilla vein jotain itse tehtyäkin, eli juurikin samanlaisen nuppineulatyynyn. Äidin edellinenkin taitaa olla minun tekemäni, ehkä joku kolmannella luokalla tehty huopapäärynä...?

Hei Tomi Traktori,

Tomi Traktori, me sinuun aina luotetaan.

Poika sai taasen valita, minkä kuvan hän haluaa ja minkä värisen paidan. Traktorin halusi, joten tein sitten Tomi Traktorin. Tomi Traktori on yksi lemppareista. Meillä sattui taas olemaan suuri Tomi Traktori kirja lainassa kirjastosta, joten kuva on pitkälti kirjasta löytyvästä värityskuvasta kopioitu.

Väriksi poika valitsi ruskean, ruskeita paitaan sopivia kankaita oli vähän huonosti, joustofroteena olisi ollut yhtä, mutta kun se on kaikkein venyvintä ja ohuinta, mitä varastostani löytyy, en viitsinyt sitä käyttää. Päädyin sitten tuollaiseen ohueeseen, ei kovin puuvillan tuntuiseen, trikooseen. Samasta olen joskus itselleni paidan tehnyt, joten tiesin sen kuitenkin paitaan kelpaavan. Tällä kertaa ajattelin tehdä hupun vuoritettuna, kun oli sopivan ohutta kangasta, mutta eihän tuosta palasta riittänyt toisiin huppupalasiin.

Tomi on tehty collegesta, tilkkulaatikosta. Taisi olla huono valinta, reunat tuntuivat kovin helposti rispaantuvan, tuo ohut trikoo taas venyi kovikekankaasta huolimatta. Lopputulokseen en ole kamalan tyytyväinen, mutta paljon kyllä opein tätä tehdessä. Kankaita olisi myös kannattanut enemmän laittaa päällekkäin, eikä vain vieretysten, sillä millään en tahtonut kaikkia paloja saada kiinni toisiinsa yhdellä ompeleella. Tälläinen käyttökelpoinen harjoituskappale siis.

Kassi vaan

Pojan päikkärit=äidin harrastushetki (+siivoushetki). Jotain vaan teki mieli ommella ja tämä kangas on jo aika kauan lojunut kaapissa. Joskus Ikeasta bongasin tämän löytökorista ja ihan kangaskassi tarkoitukseen sen ajattelin jo silloin. Ompelin vähän tavallista isomman ja kankaan laitoin kaksinkertaisena, eli tämä on sitten vaikka maitokassina meillä tästälähin...sitä maitoa meillä nimittäin kuluu ja paljon!!

Noniin harrastukset harrasteltu, siispä siivoamaan :)

Raita-aaplikointia

Tosi monessa blogissa on applikoitu raitakankaiden kanssa...eli siis samalla kankaalla sekä vaate, että applikaatio, mutta raidat vaan laitetaan kohdakkain eri värein.

Joskus Tallinnasta olen tainnut ostaa tämän raitakankaan, aika marimekkomaista mielestäni ja ihan ok laatuista. Aloittelin helpolla kuvioilla eli tähdellä! Applikoitavan kuvan pitäisi olla vissiin ihan symmetrinen tai ainakin kankaan pitäisi olla prikulleen suorassa...kuten kuvasta näkyy niin sakaroissa ei ihan mene raidat samallatavalla.

Paita on samalla kaavalla jolla olen tehnyt jo monta muutakin. Tällaista ohutta trikoopaitaa meillä tarvitaankin. Colleget on vähän turhan paksuja pitää nyt kun ilmat on taas ollut aika lämpimiä, mutta lyhythihainenkin on vähän turhan kevyt.

Vaihteeksi ompelin hihansuut ja helman kaksoisneulalla...aika usein laitan resoria ja jotenkin resorin kanssa tulee mielestäni vähän "ryhdikkäämpi".

Huppumekko perhosella

Taas tein tytölle huppumekon, sillä samalla Ottobren 6/07 kaavalla. Kuvaksi tein pitkään suunnittelemani perhosen.  Tämä ei nyt ole huikea taidonnäyte, vaan enemmänkin tytön mieleen. Tyttö nimittäin tykkää yli kaiken kukkatunikasta, jonka aikaisemmin tein. Halusin kuvan, jota voi kiskoa ja esitellä, kuten kukan kanssa jatkuvasti käy.

Perhosen siivet ovat tukevasti kiinni vartalon kohdalta, mutta lepattavat muuten vapaasti. Hieman pelkäsin perhosen olevan liian raskas trikoomekkoon, mutta eipä tunnu roikkuvan. Siivissä on molemmin puolin koviketta, joten aika hyvin pysyvät nuokin muodossaan.Vihreä trikoo Triteksiltä ja muut kankaat tilkkulaatikosta.  Tuntosarviksi solmein vielä ruskeaa nyöriä.