Leikkikeittiö vanhasta kirjoituspöydästä ja vähän ompeluja

Istuttiin tytön kanssa hiekkalaatikolla kun päähäni juolahti vanha rikkinäinen kirjoituspöytä, siitähän voisi saada kivan tason hiekkalaatikon viereen, lapset tekisi kakkuja jne..
Ajatus pursui pikkuhiljaa päässäni ja halusin tehdä kunnon leikkikeittiön.
Sahasin pöydästä jalkoja lyhyemmäksi, maalasin sen, Sahasin laatikon etulevyn irti (laatikko oli jämähtänyt kiinni, eikä sitä saanut edes vasaralla auki), vanhasta rikkinäisestä leikkihellasta nappulat ja keittolevyt, keittiön teräskulho altaaksi ja vanhempieni vessasta vanha hana.
Vielä vähän kangasverhoa vaijeriin ja keittiörempasta ylijäänyt kahva uuninluukkuun.

Laatikot olivat vetolaatikkoja mutta parilla saranalla siitä tuli nyt avattava uuninluukku. Vähän se irvistää, kaipaisi jonkun magneetin, mutta pysyy kuitenkin kiinni ihan hyvin.

Tätä oli kiva puuhastella, itselläni vaan on aina niin ova kiire saada kaikki! heti! pian! valmiiksi, että kauniimpaa jälkeä olisi tullut muutamalla lisätunnilla ja maltillisuudella.

Nyt keittiö on leikkimökissä, eikä tylsä äiti anna viedä sinne hiekkaa.. Ehkä siis joku hiekkakakkujentekotasokin vielä tarvitaan :)



Tytölle ompelin hiiritunikan ja kaveriksi sydännappihousut.
On muuten ollut monikäyttöinen hiirulainen. Tein neljä vuotta sitten pojalle housut, joissa tuo samainen hiiri oli. Sitten housut siirtyi tyttömme käyttöön ja nyt kun ne jäivät pieneksi, leikkasin hiirulaisen irti ja ompelin tunikaan.
Paidan kangas tädiltäni saatua, housuissa pehmoinen joustocollege.

vanha nuken puukehto, patja, tyyny ja peitto

Jo syksyllä löysin lähikirpparilta ihastuttavan vanhan puisen nukenkehdon. Kehto oli hyvässä kunnossa ja päätin ostaa sen tyttärelle joululahjaksi. Nyt kehtoa on piiloteltu useampi kuukausi ja vihdoin kolmen päivän päästä tuo ihanuus pääsee osaksi kotiamme.
Tänään ompelin kehtoon patjanpäällisen, peiton ja tyynyn. Peiton päällä on oman mummuni virkkaama pitsiliina minkä alle laitoin pinkkiä kangasta. Patjaan ompelin samasta pinkistä patjansuojuksen. Tyyny on kyhätty monesta kerroksesta kangasta jonka välissä on ohutta vanulevyä. Tyynyyn applikoin sydämen.

Aivan surkeat pimeän päivän kuvat..

Nukelle vaatteita

 Jatkamme viime vuotisilla joulukalentereill. Tälle vuodelle on tiedossa ainakin näitä nuken vaatteita. Kahdessa ensimmäisessä on kaavana Ottobre 6/07 keskoskaavat, joilla aikaisemmin tein keskosvaatteita. Hieman tietysti muokkailin, on tuo Jaana-nukke vähän pulskemmassa kunnossa.

Kietaisupaidan tein vuoritettuna kääntöpaitana, ohje kun oli yksinkertaiselle kantatulle nutulle. Kam-nepit kiinnityksenä, rusetit kun vielä ei muksuilta taivu. Kaikki kankaat ovat tilkkuosastolta, oikeastaan valitsin vain isompia tilkkuja, väristä kamalasti välittämättä. Ihan pikkutilkuista näitä ei tee, sillä yhdestä palasta on molemmat puolet.

 Muumihaalarit saivat tuollaisia kirppikseltä löytyneitä merkkejä. Tuo muumikuva on niin tuttu, minulla on ollut pienenä samanlainen jossain vaatteessa, mutten millään saa päähäni missä. Tämäkin kangas joku alunperin kirppikseltä ostettu tilkku. Samoin on yhdestä kappaleesta, paitsi ohjeesta poiketen tein tähän kaitaleet yläosaan, jottei kanttausten kanssa tarvinnut taistella. Tässäkin kam-nepit.

Seuraava paitahan on tuo sama raidallinen, tosiaan toisin päin. Kam varastoni on melkoinen,mutta nyt olisin kyllä harmaita tarvinnut.

 Sitten on vielä sukkahousut samaiselle nukelle. Omista sikistani nämä tein. Idea ja ohje ei ole omani, mutta en enää muista missä blogissa tällaiset vuosia sitten olen nähnyt. Alimmaisena vielä kuva, miten nämä on sukista leikattu.

 Jalkapohja pois, varsi auki ja oikeat puolet vastakkain yhteen, samoin pohjasta, kääntö oikein päin ja valmista.

Nukkekotikaapin sisustusta

Mieheni äiti on 60-luvulla saanut kummisetänsä tekemät nukkekodin kalusteet, jotka ovat meille "ajautuneet". Ovat hieman suuria tavalliseen nukkekotiin, joten meille tuli nukkekoti kaappiin. Puiset huonekalut vaativat lisärekvisiitta, jotta kodissa olisi leikkimistä, vielä kun ei oikein ole varsinaisia asukkaitakaan ole päätetty. (Esimerkiksi autoradan autot siellä kyllä asustavat.)

 

Verhot tuota pojan lempiväriä, puuvillakangasta jostain kirppariläjästä. Sohva ja nojatuolit saivat nahkatyynyt. Nahan palaset myöskin kirppikseltä. Joskus ostin täyden hedelmäpussillisen nahan paloja 2,5e ja nyt ensimmäistä kertaa noita pääsin käyttämään. Sohvan istuintyynyn tein toiselta puolelta kuviollisesta nahasta, sopii sitä sitten käännellä.

Pöytäliina on vanhoista verhoista, ompelin yläosaan kulmiin laskokset, jotta pysyy ja lakeutuu nätimmin. Lasten kanssa meillä on mattoprojektikin vireillä, lasten kangaspuilla tehdään nukkekotiin mattoa, mutta 2- ja 4-vuotiaalle tuo ei kovin nopsaa etene. Nyt maton virkaa ajaa tiskirätti.

Suunnitteilla on alakertaankin verhot, ehkä tuosta pöytäliinakankaasta. Mahdollisesti ruokapöydänkin tuolit saavat päälliset tuosta kankaasta. Taulujakin saattaa olla tulossa. Kaapissa on toinen puoli vielä käyttämättä, että tulevalla perheellä on sitten mahdollista laajentaakin.

Kitty-mekko. miehen huppari, prinssiviitta ja lahjapussukka

En kehtaa laskea, montako erilaista Kitty-mekkoa olen tehnyt. Tyttöni mielestä taatusti tarvittaisiin lisää, mutta tämän kertainen tuli sentään lahjaksi. Pitkään lahjaa tuskailin, ajattelin etten 5-vuotiaalle keksi ommeltavaa,  mutta Kitty on kuulemma edelleen in, eli tällä mentiin.

Kangas taas Porin Kangasapajasta, hupun trikoo varastoani, samoin applikointivelourit. Olen tuohon vaaleaan huppuun ja vaaleanliloihin ompeleihin niin tykästynyt, tytöllänikin samanlainen yhdistelmä jo on.

Lahja kassi samaan sävyyn. Oli pakko kuvata tuota hirsiseinää vasten, kun olen monena päivänä katsellut, miten kauniisti siihen kevätaurinko paistaa.

Nämä oli ne prinsessasynttärit, joihin juuri mekonkin tein, pojalle olikin vaikeampi keksiä asusteita. Viitan sitten ainoastaan tein itse, kauluspaidassa, isänsä vanhassa liivissä ja mustissa housuissa hän sitten meni, tunnistivat prinssiksi.

Viitta on velouria. Kirppikseltä ostelen oloasuja applikointitarkoitukseen, maksavat melkoisen vähän. Tämä on jostain miesten suuresta takista takakappale, hieman olkapäitä pyöristelin ja tein yläosaan nauhakujan. Nyöri sitten ensin olkapäiden yli, kainaloiden alta ja selkään kiinni. Hyvin pysyi selässä. Ajattelin tämän vielä tarvittaessa saavani takaisen applikointikäyttöön, katsotaan.

Miehelleni taas olen tehnyt, kohta kuukausi sitten, hupparin. Tuollainen valkoinen vetoketjullinen. Eipä tästä muuta, kuin kaava joka tyypin kaavakirjasta ja kankaan ostopaikkaa en muista, mutta sitä kului PALJON.

Tällainen sekametelisepustus ja vielä yksi tekele jäi laittamatta, seuraavaan kertaan.

Helistin, pehmolelu vai unikaveri?

Löysin helistinohjeen Tyttö kylmän maan blogista. Eihän meille lisää leluja tarvita, niin tein sitten vaaleansinisetsä, josta mitenkään älyttömästi pidä ja ajattelin antaa joskus jollekin vauvalle lahjaksi.

Lanka on Novitan cotton luxusta, mikä oli kyllä virhe, aivan liian paksua lankaa. Helistin alkoi paisua melkoiseksi, tein kuitenkin urheasti loppuun asti. Helistimeltä tämä ei enää näyttänyt, tai käsitykseni mukaan ne ovat pienempiä. Päätin sitten, että tämä jää meidän vauvalle. En laittanut sisälle mitään helisevää, joten tämä menee nyt pehmo-oliona tai unikaverina.

Tässä kokovertailua ja märäksi syödyt korvat.

Pesin osat ennen yhdistämistä, jotta vauva saa rauhassa leluaan syödä. Täytteenä on vanhaa tyynyä, joten kestänee pesuakin. Herneet, riisit ja muut helisevät hylkäsin kyllä tuon pesuhommankin takia, toki kulkunen olisi kestänyt pesua.

Kiva tuli mielestäni kuitenkin, ehkä näitä vielä lahjaksikin teen. Helposti tuosta ohjeesta saa muutaman kerroksen ja silmukan vähennettyä.

Neuleita nukelle ja pari virkattua tiskirättiä

Tyttöni sai synttärilahjaksi nuken. Oli mallia kylpynukke, eikä sillä sitten ollut ainuttakaan vaatetta. Äkkiä kudoin synttärilahjaksi hameen ja paidan.

 

Paita on kudottu samoin, kun tytön oma villapaita.  Hame pyörönä, hieman silmukoita lisäten. Langat Lallatilaan miehen mummun peruja. Melkoisen vanhoja Novitoja, joita ei aikoihin ole taidettu valmistaa. Vihreä Emily nimistä, toista vyyhtiä tässä nyt ei ole..

Tiskirättejä virkkailen automatkoilla, tässä taas pari. 

Tämä jälkimmäinen oli oikea murheenkryyni, en muistanut miten tässä kavennukset menee, ensin oitin kiinteillä silmukoilla ja kavensin aina keskellä yhden, huono tuli, purin. Sitten tein pylväillä ja kavensin taas yhden, sama vika. Lopuksi älysin tehdä kiinteillä silmukoilla ja kaventaa aina keskellä kaksi.

Sania palasin vielä kiittämään tunnustuksesta, ollaan vaan huonoja vastaamaan..

Merimiespussukka

Jouluksi tehtiin iso kasa lorukortteja omille muksuille, ja Lallatilaan pojalle. Meillä jo lorupussi on, mutta Lallatilaan pojalle en sitten jouluksi ehtinyt tekemään. Lallatilaa oli eilen poikansa kanssa meillä, joten sain tämän pussin nyt annettua, kun vasta tämän vuoden puolella valmistui. Mieheni opetti minua "potosoppaamaan", eka kuva hänen aikaansaannoksensa, ja jälkimmäinen oma harjoitukseni.

Niin itse pussukassa ei mitään erityistä, Vallilan verhoa, tuollaisen merimiespussukan mallisen tein, ihan omasta päästä noita mittoja. Nauhojen aukoissa tuollaiset rinkulat, joiden nimeä en taaskaan muista, prymin setistä nämä.

 

possuilua

Olipas tuo possujen ompelu koukuttavaa puuhaa, yhteensä ompelin niitä viisi :)
Kolme jää meille kotiin ja kaksi menee joululahjoiksi. Ehkei possuja olisi tullut viittä jos kaikki olisivat onnistuneet hyvin, mutta aina tuli joku pieni virhe ja sellaista en kehtaa lahjaksi antaa. Eipä nuo lahja- possutkaan nyt täysin virheettömiä ole, pitäähän niistä nähdä että on itse ommeltu , eiks juu? :D

Muotolaskos on mahassa vain yhdellä possulla. Minulla kun ei ollu mitään hajua muotolaskoksen ompelusta ja luulin sen olevan jotain vaikeaa. Puhelu siksolleni auttoi kummasti ja viimeinen possu sai siis vähän soukemman vatsan.

Ensimmäisestä possusta opin, että korvat kannattaa lapsiperheessä ommella useaan kertaan. Ensimmäisen päivän jälkeen nimittäin yhdeltä possulta repsotti toinen korva puoliksi irti.

Täytteenä käytin vanhojen tyynyjen sisuksia, yhteensä tyynyjä kului vajaa 4. Ellen ihan väärin muista, niin ikeassa sisätyyny maksaa noin euron...eipä paljon kannata kangaskaupasta ostaa vanua täytteeksi, Porissa ainakin vt-tukussa pussillinen vanua maksaa muistaakseni 3.5 euroa, eikä siinä pussissa ainakaan enempää ole kuin yhdessä ikean tyynyssä.

Kaavat löydät aika on taikaa-blogista!

Joulukalenterin täytteitä

Tyttöni sai lähes vuosi sitten nuken kehdon ja siihen peiton ja tyynyn. Jotain kuvioita niissä on, mutta lakanat on jo pitkään pitänyt tehdä. Kankaat on jostain huutiksesta ostamastani läjästä, mikä lie pöytäliina, reunat kun oli niin siistit. Hommahan oli tuollaisesta valmiista palasta melkoisen yksinkertainen, revein kankaan oikean kokoiseksi, taittelin sopivaan muotoon ja hurautin reunat, tyynyliinassa ihan joutui toisen pään huolittelemaankin..

Tässä aito kuva käytöstä, näihin olin törmätä ovensuussa. Tässä kyllä tuo peitto on patjana ja pelkkä lakana peittona. Tuo epämääräinen pötkylä ylänurkassa on kesällä tekemäni makkara.

Miten hyvä aasinsilta. Lisää leikkiruokaa tein tänään. Vielä yksinkertaisempaa! Tiimarista hain huopaa, jestas on metrihinta kohdallaan. Suunnilleen A4 kokoinen paksumpi huopapala maksoi 1,5e, kolme ohutta taas 3e. Näitä olen niin pitkään suunnitellut, että pakkohan se oli, ohuestakin tullee leikkiruokaa vielä ennen joulua.

Niin ei varmaankaan tarvitse kertoa, että kotiin tultuani ihan kynsisaksilla nuo reiät tein, 16 juustonsiivua tuosta tulisi, kokonaan huopaa en kuitenkaan silpunnut..

Joulukalentereita

Pitkään jo olen suunnitellut vanhemmille lapsille tekeväni joulukalenterit, vihdoin ehdein. Näihin siis tulee samaan taskuun joka päivä, Lallatilaan tekemän kaltaiseen ei olisi ikuna riittänyt kärsivällisyys, 48 tai 72 numeroitua luukkua olis hiukan liikaa..

Kittyssä sydänkangas taasen Eurokankaan muodikkaita housukangas stretsejä. Takana miehen vanhaa farkun punttia antamassa hieman ryhtiä. Kuva veloureista ja tupsun nappi mummun perintövarastosta.

Salaman kuva on Jyskistä ostetusta kankaasta, josta joskus tein lakanat ja kasseja. Punaisella ihan vaan reunoista hurauttelin kiinni. Ruskea kangas on Eurokankaan halpis lakanakangasta. Tässä on kovikkeena pahvia, myöskin Jyskin 5m pakan sisuksista. Molemmissa on ripustusta varten tuollaiset metallijutut reikien ympärillä, neppipihdeillä niitä laitetaan, mutta millään niiden nimeä en päähäni saa.

On melkosen kätevä tälläinen reilu 100-vuotta vanha hirsiseinä, ihan voi naulata mitä vaan kiinni, eikä merkittäviä, haittaavia jälkiä jää. Tuossa kun oli ennen remonttia naulattuna pinkopahvit, joista jo "muutama" naulanjälki jäänyt. Kuva on noin reunasta, ettei oviaukko tule kuvaan, ei vahingossa..

Herneitä muksuille

Pikkupäivitys. Virkkailin taas Lesley Stanfieldin Anna kaikkien kukkien kukkia kirjan ohjeella. Herneitä tällä kertaa, lasten ruokaleikkeihin. Tummempiherneinen, alempi  puuvillalangoilla ja ylempi Novitan seiskaveikalla.

Ihan kivoja, jos vielä teen, niin herneet tulee kyllä jotenkin toisella tavalla virkattuna, nyt hieman tyhmän näköisiä. Palkoon olen kyllä tyytyväinen. Palon toiselle puolelle olisi kuulunut toinen palko, kiinnitettynä takapuolelle, sen jätin pois. Ruokaleikkeihin hyvät näin.

 

Jotain olen oppinut, jos lapsille antaa jonkun tekeleensä, pitää se ensin kuvata! Ensimmäistä palkoa ei taaskaan löytynyt enää yhteiskuvaan.. Siksi siis eri kuvissa..

Hello Kittyjä nukelle ja tunika

Pari viikkoa sitten ostin flannellisen yöpaidan ja -housut, olivat kokoa 170cm, eli ainoana tarkoituksena uusiokäyttö. Yhteensä maksoivat 4e. Millään en meinannut keksiä, mitä flanellista tekisin, ainoastaan tuli talouspaperia korvaavat laput (meillä ei käytetä tavallista talouspaperia).

Lappuja en ole vielä tehnyt, mutta yksi päivä huomasin, että housun puntti on melkein valmis hame nukelle. Leikkasin puntin sopivan kokoiseksi, pujotin lahkeen taitokseen kuminauhan, ja ompelin hameen helman, ehkä melko yksinkertaista..

 

Sattui olemaan vielä tuollainen satiininauha puntissa, ja kivasti tuli nyt vyötärölle.

Tarvitsihan nuke toki myös yläosan, joten Ottobrepinoa selaamaan. Paita on keskosen kietaisupaita kokoa 40cm, lehdestä 6/07. Kiinnitykseksi laitoin Prym nepit, ainakin hieman rusettinauhoja helpommat pienten leikeissä.

 

Eilen mieheni ilmoitti yllättäen tulevansa 10 minuutin päästä kotiin ja sitten lähdetään ristiäisrääppiäisiin. Mitään tytölle sopivaa lahjaa ei löytynyt varastosta, joten pikapikaa tekemään.

Johonkin oli tietysti kadonnut kaikki pienten mekkojen kaavat, ja teinkin sitte samalla kaavalla, kuin pari päivää sitten unipussin.  Samaisella kaavalla olen tytöllemmekin tehnyt valtavasti tunikoita. Kiva kaava ja tosi pitkäikäisiä mekkoja / tunikoita. Tytöllämme sattuu olemaan samasta kankaasta ja resoristakin tehty versio. Kangas Virosta Abakhan Fabricsista. Niin ei tämä ihan kymmenessä minuutissa sentään valmistunut, mutta ei kovin kauaa kestänyt kuitenkaan, oikaisin vielä kauluksessakin ja pelkästään saumuroin resorin.

 

Olen niin hurahtanut noihin koristeompeleisiin, taas tuli molempiin helmoihin, samoin tyttömme aikaisempaankin mekkoon, vaikken muistanut mainita. Nämä kun ovat kohtuu leveitä ompeleita, niin helmoista saa kauniimpia, eivätkä niin krymppää. Tämän tunikan helmakin näytti kyllä luonnossa kauniimmalta.