Pikku Myy vai Punahilkka?

 Eihän tähän villakangastakin tekemiseen mennyt vuottakaan! Toisinaan kestää vähän kauemmin, mutta tämä kyllä kannatti saattaa loppuun.

Kevääksi tämän jo piti valmistua, kun talvella hyvissä ajoin aloitin, mutta alkuraskauden totaalinen väsymys jätti takin keskeneräisten laatikkoon, eikä kesälläkään villakangastakki oikein innostanut.

Kankaana on kymmenisen vuotta sitten jostain saamani takki. Taisin sitä kerran tai kaksi pitää, joku muu kaiketi jo ennen minua, mutta hyvässä kunnossa oli edelleen, vaan ei oikean mallinen /kokoinen. Silloin viime talvena poistin vuorin ja napit, sekä pesin jäljelle jääneen kankaan. Seuraavassa kuvassa pari viikkoa sitten kaivamani mytty.

Kaavana käytin "Naavakuusi tytön duffelitakki" Ottobresta 6/2012. Kaikki kappaleet leikkasin uudelleen, mutta säästin edessä olevat taskut, takakappaleet yhdistävän ompeleen ja  hihojen (koriste)leikkaukset/ompeleet. Noiden hihojen ompeleiden takia taas jouduin jättämään pois hihojen tampit, sillä liika on liikaa hihoissakin...

Pikkuisen tuli kämmäiltyäkin. Kaavat olin piirtänyt jo silloin talvella ja niissä oli tuollainen kaarroke niskassa, en sitten leikatessa tajunnut, että se oli erään toisen takin kaarroke ja jouduin sen nyt tähän tekemään, eipä mielestäni haittaa, tai oikeastaan ihan kivakin.

 Vuorikangas on "joskus voin vielä tarvita" kankaiden varastostani, ihan käypä tähän, mutta ehken lilaa olisi kaupasta lähtenyt hakemaan. Takissa on nappien alla vetskari. Noita nappeja pohdein pitkään, oikeastaan koko takki näytti aivan eriltä ennen niitä. Mielessäni tein Punahilkkatakkia ja sellaisia tamppisysteemejä suunnittelin, miehelleni niitä näytin ja hänen ideastaan päädyinkin mustiin nappeihin, sillä näin takista tulisi Pikku Myy takki ja niin taisi tullakin.

 Tykkään, tykkään ja kivasti on jo käyttöön päässytkin, lämmintä talvea odotellessa.

 Ja vähän kylmempää erääseen toiseen perheeseen, tässä vielä tilauspipo talveen tuplafleecellä ja velourilla.

volkkaritakki pojalle

Autopojalle piti tehdä kevääksi autotakki. Piti vain päättää millainen auto takkiin tehtäisiin. Kangashamstereista ostin aivan käsittämöttömän hienon kuplavolkkari puuvillakankaan (josta pojalle tulossa lakanat) ja tuosta kankaasta leikkelin yhden volkkarin selkään ja yhden eteen.

Kaava Ottobre 4/2010 ja Kurre hupparitakki yhtenäisestä etukappaleista. kokona 110 cm. Tein ilman saumanvaroja. Reiluhko koko, mutta oikein käyttökelpoinen kevääseen. Huppu olisi saanut olla aavistuksen isompi. Vuoritin hupparin mustalla trikoolla, ohjeen mukaan vuoria ei kuulu.

Punainen trikoo Fabriina-verkkokaupasta.
Musta trikoovuori Porin kangasapajasta.
Vetoketju Tallinnasta Karnaluksista

Mitähän tälle tulisi hintaa...ehkä 10 euroa??

Poika tykkää kovasti ja itsekkin olen suht tyytyväinen. Vetoketjun ompelut ei ole tosiaankaan meikäläisen juttu...tiheällä nuppineulatuksella ja harsimisella sain vetskarin edes suunilleen samoille kohdille. Mutta jos joku vähänkään taitavampi kraatari tätä takkia tutkisi, hän varmaan kauhistuisi :)

Pojille salamabermudat ja vanhemmalle virkattu takki

 Kaava muokkailua Ottobresta, muistaakseni kesä 2011.

Virkattu takki Novitan Kelosta, ohjeetta, samalla tyylillä kun nuoremman aikaisempi.

Kukkatakki - ihanainen

 Kun se kaikkien aikojen paras Ottobre, eli viimeisin 1/12 ilmestyi, tiesin heti, että siinä oli ohje tyttäreni kesätakiksi. Kangasta Virostakin oikein etsiskelin, jotain tuulta ja vettä pitävää, mutta samalla suloista. No sellaista kangasta ei mistään ole tarttunut mukaan, niin päädyin sitten tällaiseen, kassikankaaksi ostamaani puuvillaan.

 Kangas on Abakhan Fabricsista, Virosta. Tästä tuli tällainen reissutakki, tai ei ainakaan kuralätäkkökolttu. Hieman pelottaa, miten tuo kankaan väri ja saumat kestävät pesuja, eihän tämä mitään ulkoilukangasta ole. Tikkailin kyllä aika ahkeraan ja toki tämä on käyttöön tehty. Vuorin puuvilla Eurokankaan lakanalaarista, joskus kauan sitten.

 Vyötärön rypytys on tehty kujaan pyöreällä kuminauhalla, joissa molemmissa päissä stopparit. Samanlaiset olisivat kuuluneet helmaankin, mutta toisaalta helmaan en edes halunnut rypytystä, stoppareitakaan ei kyllä ollut kuin kaksi. Helmaan en sitten ommellut edes päälle tikkausta, ilmavampi näin, eikä vuori sieltä vilku, sillä päälipuoli on viisi senttiä taitettuna vuorin puolelle.

Ihanaa päästä pihalle kuvaamaan. Tyttö sai valita kuvauspaikan, halusi sitten vararenkaan sisälle seisomaan.

 Hyvin on tilaa taskuissa!

Tajusin sitten illalla kuvausten jälkeen, että takissa ei ole heijastimia. Melkoisen kauan pyörittelin valmista takkia käsissäni, ei tuntunut minkään laiset heijastimet sopivan, kukkia, palloja, sydämiä, nauhoja taskuun tai ranteelle mietein, mutta ei tuntunut sopivan. Purin sitten pätkän ommelta molempien taskujen ulkoreunasta ja taitoin sinne palan heijastinnauhaa ja ei kun tikkaukset uudelleen. Taaksekin olisi ollut syytä heijastin laittaa, mutta tästä se nyt jäi, ei voi mitään, kyllä meillä noita roikotettaviakin on.

Ovat tuollaiset pussitaskut, jos eivät aikaisemmin erottuneet. Päälikappale oli ohjeessa kolmesta osasta, mutta en hakunnut kuviota turhaan rikkoa. Niin ja Kam-neppejähän tuo kiinnitys.

Takista tykätään valtavasti! Ihan uutena takin kanssa olisi pitänyt nukkua, syödä ja päästä pihalle, vaikka lämpöasteita ei tainnut olla yhtäkään.

Takki

Kolmas kesätakki pojalle, samalla Ottobren kaavalla kuin edellisetkin. Kankaana ihana punainen tähtitrikoo ja sisällä vuorina turkoosi nanson trikoo. Vetskari ja resorit tuomassa pirteyttä raikkaalla turkoosilla värillä. Äiti tykkää ! :) Eipä edes kovin kauaa mennyt takin ompelemisessa, oikein itsekkin yllätyin.







Nyt on tosiaan kolme takkia jo pojalla ja ne kait taitaa riittää koko kesäksi. Otin vielä kaikista takeista kuvat, ihanan värikkäitä!!!

Kevättakki tytsylle

Pojan maastopuvusta innostuneena halusin tehdä tytöllekin takin, sillä olin samalla ostanut hänellekin maastokangasta. Visioni mukaista kaavaa en löytänyt, joten muokkasin itse. Apuna käytin windy tuulisen päivän takki-kaavaa, jota muokkailin jo pojan takkiin. (Ottobre 3/09.) Alkuperäisestä kaavasta taisi jäädä jäljelle hihat, huppu ja etukappaleen leikkaussauman tasku, johon ihastuin. (Suunnitteilla on jo seuraava, erilaisilla hihoilla ja hupulla, pahus kun ei vaan ole enää takkitarvetta..)

Maastokangas siis Eurokankaasta, vuorina jotain melko tiivistä puuvillasekoitekangasta varastoistani. Vetskari taas kirpparilta. Ollaaln Lallatilaan kanssa sovittu, että koitetaan laittaa aina arvio ompeluksen hinnasta ja kuluneesta ajasta. Pahuksen usein unohdan kuitenkin. Tätä takkia tein koko sunnuntain, taroittaa yhtäjaksoisena 5-6h, mutta sehän ei ole lapsiperheessä mahdollista. Tuossa on mukana kaavojen piirtäminen ja muokkaaminen. Materiaalien hintaa en tiedä, kun samalla ostin muutakin kilohinnalla,  mutta tähän kului ehkä vitosen edestä maastokangasta, vuorikangas on jostain saatua, luulisin ja vetskari euron nipusta.

Hihoihin applikoin tuollaiset Kittyheijastimet heijastinkankaasta. Eivät noin ryppyisiltä todellisuudessa näytä. Näissä ei ainakaan vielä ole rusettia, taittelin jo sellaisia, mutta päätin kuitenkin jättää pois, katsotaan lisänkö joskus.

Tämän takin suosio on ollut aivan suunnaton! Pihalle ei sillä vielä ole päästy, mutta sisällä on kyllä pidetty, melkein jatkuvasti.

Maastohousut ja maastotakki eli ulkohousut ja kevättakki

Tarvitseehan poika maastopuvun, kunn isälläkin on, oikeastaan jo tilasi housut toisestakin maastokankaasta, kun isälläkin on erilaisia. Ihan perus ulkovaatteita nämä ovat, vielä tähän säähän kylmät, mutta päästiin ekaa kertaa, tälle vuodelle = uuden kameran aikana, sovituskuvailemaan pihalle. Reilusti mahtuu vaatetta alle, taitaa mennä syksylläkin ja varmaan vielä seuraavana keväänä.

Kankaat ovat Eurokankaasta, myös takin lakanakangasvuori. Housujen kaava on Ottobresta 3/09 Huomiotyömieshousut. Kivan erilaiset, takakappale tulee pitkälle eteen asti, ja taskut on ommeltu päälle. Takataskuihin oliisi kuulunut vetoketjut, mutta ajattelin niiden olevan melko hankalat käytössä. 116 koon tein ja jouduin melkoisesti taittamaan punttia tulevaisuudenvaralle pidennettäväksi, eikä näitä ilman vyötä voi käyttää.

Takki taas on Ottobresta 3/09 Windy tuulisen päivän takki. Yksinkertaistin kovasti, kun ei maastotakkiin kuulu kaiken maailman tamppeja, olkapääläppiä ja taskunpäällisjuttuja. Tuulilistan jätin myös pois, ei ollut kivan mallinen, mutta lisään sen jos käytössä tuntuu olevan tarvetta. Heijastimet kiertää hihansuita, voipi olla, että niitäkin lisään. Edessä saumassa olevista, huomaamattomista taskuista pidän erityisesti. Takkia pidensin myös kaksi senttiä (uskomatonta kyllä, muistin pidentää vuorinkin), kun kerrankin huomasin / viitsein etsiä vetoketjun etukäteen, ja 2cm tarvittua pidempi löytyi varastostani, välttävän värisenä, eli sinisenä. Eipä kyllä pituutta tullut liikaa.

Tässä takin ainoa kämmi. Noiden laskosten piti kääntyä toiseen suuntaan, mutta enpä tuota itse ainakaan tajuaisi, jollen ohjeesta sitä olisi lukenut, ei paha.

Vähän vielä poseerataan, kun kameran kanssa kerran ulkona ollaan. Pitää vielä mainita, että salamapipo on Lallatilaan tekemä joululahja.

Takki rinsessalle

Tyttömme on 1v. Käsittämätöntä! Tämän ikäiselle on mahdotonta keksiä lahjoja, krääsää en halua lisää, ja muutenkin veljeltään paljolti kaiken perii. Tämän tänään valmistuneen takin hän saa meiltä lahjaksi, melko tylsä lahja kyllä tämäkin.

Takki on Prinsessalinjainen takki ottobresta 5/2006. Takki on kokoa 92cm, melko suuri vielä, muttei kyllä talvella tällä tarkene. Villakangas on jokin jämäkangas melkoisen laajasta varastostani. Luulisin että Lallatilaan kautta tämän joskus sain. Kankaasta oli jotain jo tehty ja siinä oli yli kaksikymmentä reikää. Vuori on Eurokankaan lakanakangaslaarista aikoinani ostamaa ruskeaa puuvillakangasta. Napit myös omasta varastosta. Aikaa takin tekemiseen mani oikeastaan pari päivää, kankaat olin valmiiksi leikannut, ja kovikekankaat silittänyt. Tämä päivä meni ommellessa, nämä pienet sankarit kun hieman hidastavat.

Ompelukoneemme tosiaan saapuivat pari päivää sitten. Minusta tulikin kertaheitolla paaaljon parempi ompelija! Vaikkei vanha koneenikaan huono ollut, niin tämän Bernina Activa 220 koneen monet ominaisuudet parantavat lopputulosta huimasti. Erityisesti olen ihastunut erääseen paininjalkaan, jolla saa tikkaukset koko matkalta yhtä lähelle reunaa. Toinen ihastukseni on toinen paininjalka yhdistettynä yhteen joustinompeleeseen, jolla saa mielestäni melko hienon helman trikooseen. Noita ompeleita riittääkin yli oman tarpeen, kaiken maailman kukkia kun löytyy. Melkoisesti vielä on opiskeltavaa, jotta kaiken hyödyn saan irti, tuo englanninkielinen ohjekirja kun vähän hidastaa.On muuten pahvilaatikko kuvassa tämän uuden rakkauteni.