Pikku Myy vai Punahilkka?

 Eihän tähän villakangastakin tekemiseen mennyt vuottakaan! Toisinaan kestää vähän kauemmin, mutta tämä kyllä kannatti saattaa loppuun.

Kevääksi tämän jo piti valmistua, kun talvella hyvissä ajoin aloitin, mutta alkuraskauden totaalinen väsymys jätti takin keskeneräisten laatikkoon, eikä kesälläkään villakangastakki oikein innostanut.

Kankaana on kymmenisen vuotta sitten jostain saamani takki. Taisin sitä kerran tai kaksi pitää, joku muu kaiketi jo ennen minua, mutta hyvässä kunnossa oli edelleen, vaan ei oikean mallinen /kokoinen. Silloin viime talvena poistin vuorin ja napit, sekä pesin jäljelle jääneen kankaan. Seuraavassa kuvassa pari viikkoa sitten kaivamani mytty.

Kaavana käytin "Naavakuusi tytön duffelitakki" Ottobresta 6/2012. Kaikki kappaleet leikkasin uudelleen, mutta säästin edessä olevat taskut, takakappaleet yhdistävän ompeleen ja  hihojen (koriste)leikkaukset/ompeleet. Noiden hihojen ompeleiden takia taas jouduin jättämään pois hihojen tampit, sillä liika on liikaa hihoissakin...

Pikkuisen tuli kämmäiltyäkin. Kaavat olin piirtänyt jo silloin talvella ja niissä oli tuollainen kaarroke niskassa, en sitten leikatessa tajunnut, että se oli erään toisen takin kaarroke ja jouduin sen nyt tähän tekemään, eipä mielestäni haittaa, tai oikeastaan ihan kivakin.

 Vuorikangas on "joskus voin vielä tarvita" kankaiden varastostani, ihan käypä tähän, mutta ehken lilaa olisi kaupasta lähtenyt hakemaan. Takissa on nappien alla vetskari. Noita nappeja pohdein pitkään, oikeastaan koko takki näytti aivan eriltä ennen niitä. Mielessäni tein Punahilkkatakkia ja sellaisia tamppisysteemejä suunnittelin, miehelleni niitä näytin ja hänen ideastaan päädyinkin mustiin nappeihin, sillä näin takista tulisi Pikku Myy takki ja niin taisi tullakin.

 Tykkään, tykkään ja kivasti on jo käyttöön päässytkin, lämmintä talvea odotellessa.

 Ja vähän kylmempää erääseen toiseen perheeseen, tässä vielä tilauspipo talveen tuplafleecellä ja velourilla.