Huovutettu villatakki

Näitä takkeja olen tehnyt jo aiemmin kaksin kappalein neidille ja pojalle jo aikaisemmin. Ohje on myös sama, Zoe Halsteadin kirjasta Neulo ja huovuta lapselle. Alunperin ohje on dinopusakalle, johon kuuluisi selkään ja huppuun panssarilevyt. Hieman muutenkin näitä olen muokkaillut, nyt teinkin sitten jo aikaisempien muokkauksien mukaisesti ja paranteluna vihdoin tajusin tehdä ripustuslenkin. Niin ja seuraavalla kerralla teen ensin hihat, molemmat omista hahtuvakiekoista, jottei tarvitse kahta samaa aikaa kutoa, nuo raidat kun eivät muuten tule kohdalleen.

Lanka on taas Virosta ostettua Evillan hahtuvaa. Neljä kiekkoa olin ostanut ja kaksi puolikasta jäi jäljelle, kahdesta kun kudon aina samaan aikaan. Aikaa taisi kulua kolmekkin viikkoa, kun välissä tein sen tytön virkatun takin, kolmet lasten sukat ja muuta pientä. Vetskari löytyi omista varastoista, melkein riittävän pitkä ja täydellisen värinen, vaikka kuvat muuta väittää.

Ilman salamaa tuli tietysti parhaat kuvat, mutta poika kun ei malta pysyä paikallaan, ja ulos tässä säässä ei lähdetä. Muut ovatkin sitten salamalla ja vääristyneillä väreillä.

Tässä ennen pesua, no nämä värit on kyllä kohdallaan. 40 asteessa pesin hetken jollain hellävaraisella ohjelmalla, jonka jälkeen hetken linkosin. Jännää puuhaa tuo pesu, kun voi monen viikon työn pilata puolessa tunnissa, tai nopeamminkin.

Reilu tuli, mutta parempi näin, kyllä tuo poika kasvaa, ja edellinen, liian pieneksi pesty mahtuu vielä joten kuten. Tytön oli sitten pakko ängetä joka kuvaan..