perjantai 12. helmikuuta 2010

Villatakki neidolle

Olen ihastunut hahtuvaan, tämä on tapahtunut kyllä jo vuosia sitten, mutta innostus on vieläkin kova. Jotenkin tuollainen mahdollisimman käsittelemätön lanka (, joka ei ihan ole edes lankaa, vaan esilankaa) kiehtoo. Siitä kudottuja saa huovutettua käsin ja koneella, pitää kosteutta vaippahousuina, ihanan kevyttä ja ilmavaa.. Ja ne värit!

Virosta on tapanani hamstrata aivan ihanan värisiä Evillan liukuvärjättyjä hahtuvakiekkoja, Suomesta taas hankin hieman paksumpaa suomalaista värjäämätöntä hahtuvaa eri väreissä, toisinaan myös värjättyjä. Tuota virolaista hahtuvaa ostelen aina kaksi kiekkoa samoilla väriyhdistelminä, liukuvärjättyä lankaa kun ovat. Tätä villatakkiin käyttämääni olin kuitenkin ostanut neljä kiekkoa, joten värivalinta takkiin oli helppo.

Kirjassa Neulo ja huovuta lapselle on Dino pusakan ohje, josta otin takkiin ohjetta, suureksi osaksi kuitenkin muokkailin itse. Langaksi tahdoin hahtuvan, enkä raitoja vaan liukuvärjätyn, en tehnyt erillisiä etu- ja takakappaleita, samoin huppu on yhdestä osasta, dinon panssarit jätin pois takaa ja hupusta, muutamia lisäkerroksia siellä täällä, huovutusohjettakaan en noudattanut, varmaan vielä muitakin muokkauksia tuli tehtyä. Jotenkin vaan en osaa ohjeita noudattaa, kun omat toimintatavat ovat muka parempia..

Aikaa kutomiseen, taisi kulua reilun viikon verran, tässä kun on muita projekteja samalla. Huovutuksen ajattelin ensin tekeväni varovasti käsin, mutta kun en saanut riittävästi huopumaan pesin pikapesulla 700 kierroksen linkouksella.

Kovin olen tyytyväinen lopputulokseen, kovat oli kyllä odotuksetkin. Olen jo suunnitellut, että pojallekkin tekisin samanlaisen, tai siis tietysti lisää ohjetta muokaten.. Pojan takki tuleekin sitten suomalaisesta hahtuvasta, tuota virolaista kun ei ole riittävästi samaa väriä.

 Takki tytön päällä, muumulassa ennen huovutusta.

 
Ja huovutettuna vetoketjun kanssa.



Ei kommentteja: