Wurm pipo ja siililapaset

Vielä toinen pipo itselle tähän lopputalveen. Tästä tuli aivan täydellinen. Värin kanssa vähän vielä taistelen, mutta istuu ihanasti päähän ja olen kyllä itsestäni ylpeä, kun kehtaan tämän värisen kanssa lähteä kotipihasta.  Ihan itte kuvasin omaa päätä ja sen huomaa. Ei ole helppoa järkkärillä saada omaa päätä keskelle kuvaa, ei meinaan auta photoshoppikaan, jos näkyy pelkkä naama pipokuvassa. No pää on nyt pääosassa, joten vinksallaan olevaa taustaa pitää nyt vaan sietää.

Ohje on Ravelrystä, olisin tämän englanniksikin uskaltautunut tekemään, mutta viime metreillä huomasin, että tämähän löytyy suomeksikin.  Sopivaa lankaa en meinannut löytää varastoistani, on meinaan aika ohuelle langalle ohje. Loppujenlopuksi uskaltauduin kerimään erään, varmaankin kertaalleen puretun, vyyhdin, minkä alkuperästä ja koostumuksesta ei ole aavistustakaan. Kudoin ihan mallitilkunkin ja sen perusteella päädyin suurimpaan kokoon. Lanka taitaa olla alunperin mummultani, mitään tietoja ei tietenkään jäljellä, joten taitaa pipo käydä vain käsinpesussa, uskoisin kuitenkin kovasti villaa sisältävän.

 Nyt oli tytön vuoro saada siililapasensa, pojan lapaset ovat muuten olleet melkoinen hitti, harmi kun vielä on ulkona liian kylmä. Seiskaveikkaa taas, samaisesta raitalangasta hänellä jo kahdet villasukat, karvalanka taas samaa Juliaa, mistä monesti olen kertonut.

 Tässä sitten todellisuus näistä lapasista. Eihän se lanka enää ihan riittänyt. Samasta kohtaa aloitin toisen lapasen, mutta tuossa karvakohdassa ja peukuissa jouduin vaihtamaan viininpunaiseen. Jätin kuitenkin pikkunykerön lankaa, jotta sain taas naaman oikean väriseksi. Huijausta, mutta en usko tuon ketään häiritsevän, kun ei oikein edes itseäni, eikä päällepäin näy.

Oli kiva taas kutoa lapasia näin tasona (ohjelinkki siililapasiin pojan lapaspostauksessa) ,mutta millään ei löydy motivaatiota enää tuon nuorimmaisen siileihin, no katsotaan.