Dinosaurus ja kettu

Tämän dinosaurushupparin tein lahjaksi jo hyvissä ajoin ennen joulua. Piti aikaisemmin jo esittelemäni, mutta silloin ei kuvien siirto onnistunut, nyt samat kuvat siirtyi vähemmällä vaivalla.

Applikaatio on muokkaus jostain värityskuvasta, velourilla tein, muut kankaan Kangasapajasta. Kaavaa en enää muista, mutta Ottobresta ainakin. Taitaa olla sama kaava, kuin aikaisemmassa merirosvohupparissa.

Vuoden vanha pikkumieheni on hulluna kettuihin. Ensimmäisiä oppimiaan sanoja. Hänellä on hieno kettupehmo, josta villitys alkoi, mutta nyt kettuja on kaikki hevosta pienemmät eläimet, myös liskomme. Samoin kaikki pehmolelut. Telkkarissa taas eläimen koolla ei ole väliä kaikki, virtahevot mukaan lukien, on kettuja.

Kettuvaatetta siis tarvittiin. Hupparin olin juuri nuorelle miehelle tehnyt, että tällaiselle collegetakille ei ollut tarvetta, mutta kun tahdoin tehdä. Tuo häntä on yksi öisistä visioista, hännänpää on lerpattava ja häntä on samalla tasku. Tuosta hännän ruskean kohdan yläosasta, rypytyksen kohdalta, saa käden sujautettua.

Miten ärsyttävää aina kuvata huonosti ja sitten valittaa siitä. Tällä kertaa odotin muutaman päivän, että huomaisin valoisaan aikaan mennä lumeen kuvaamaan, no sitten satoikin lunta. Seuraavan päivän pienemmällä lumisateella pikaisesti kävin kuvat napsaisemassa. Ketun tummemmat kohdat ovat sulanutta lunta ja vaaleammat lumihiutaleita. Eihän tämän väristä olisi hangessa kannattanut kuvata, nuo varjot kun ovat melkein paidan värisiä, niin en jaksanut niitä photosoppailla pois. Valitan, panostetaan seuraaviin kuviin enemmän.

Kaava on Ottobresta, muistaakseni 6/11. Kauluksellista collegetakkia en aikaisemmin ole tainnut tehdäkkään, nuo vanhemmat kun aina sen hupun tahtovat, ihan kiva tämäkin. Kankaat ovat vanhoja jämäpaloja, ostopaikasta ei aavistustakaan. Resorit kirppikseltä, vetskari mistälie ja applikointioranssi vanhoista olohousuista.