keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Vihdoin valmistui pikkupojan takki. Olen tästä kovasti tykännyt, heti kuvan kirjassa (Virkkaa kaunista lapselle Sue Whiting) nähtyäni, eikä ollut motivaatio-ongelmia matkankaan varrella. Mallikuva sattui olemaan saman värisistä langoista, kun City Marketista alesta eurolla ostamani, Novitan Luxus Cottonit.


Alkuperäinen ohje on tytön pitkälle takille, jossa ei kiinnitystäkään tainnut olla. Puuvillalankani oli myös ohjetta ohuempaa, joten paljon tuli taas sovellettua. Mallivirkkaukseen tässä kuitenkin olin ihastunut ja se pysyi samanlaisena. Helppohan tuo oli, vain pylväitä ja kiinteitä, ja lankojakin virkattiin vuorokerroksin, vaikka pelkäsin,että toista täytyy kokoajan mukana kuljettaa. Purkamatta taaskaan ei selvitty, kuvittelin ilmeisesti pojan kättä hoikemmaksi, tai sitten en ajatellut yhtään mitään, mutta ohjetta suurempanakin hihasta tuli aivan liian kapoinen. Tätähän en huomannut, ennen kuin puoli hihaa oli virkattu. Koko hihan purku ei innostanut, joten leikkelin hihasta liian kapean osan pois ja jatkoin vain virkkaamista siitä mihin jäin. Ennen viimeistelyä hiha näytti tältä (oikealla).


Nuo lankalenkit vain virkkailin pylväiden joukkoon, eikä tuota huomaisi, jollei tietäisi.


Napit ovat taas aarteitani, olisivat päätyneet edelliseen tytön kudottuun takkiin, jos niitä olisi ollut enemmän. Ovat alunperin seiskaluokalla flanellipaitaan ostamani, paidasta ei enää muuta olekkaan jäljellä, mutta noista napeista olen kyllä kovasti tykännyt.. Näitä en millään tahdo muistaa kirjata ylös, mutta kustannuksia tuli langoista alle kuusi euroa, kun alle puoleen hintaan olen ne ostanut ja napit on tainnut koulu maksaa, silloin vuosia monia sitten. Aikaa kului reilu kuukausi, kesäkiireitä ja muita selityksiä. Koko on meidän 80 senttiselle inan reilu ja hihoja helposti jatkamalla tosi pitkäikäinen. Lanka ja ohjetiedotha on jo tuolla alussa.


Ja voihan hemmetti, kyllä oli taas kuvien lisäys yhtä tuskaa. Tältä osin minulla bloggeri tökkinyt jo muutaman kuukauden. Mahdolliset puuttuvat välilyönnit johtuvat kuvissa esiintyvän herrasmiehen kiinnostuksesta tietokonetta kohtaan. Äiti ei ihan yhtä hyvin saanut välilyöntinäppäintä takaisin, kuin pienimies sen irrotti. Toisaalta näihin on totuttu, oikeasta alareunasta puuttuu viisi näppäintä isosiskon jäljiltä. Tuo välilyönti on vaan vähän tarpeellisempi..

5 kommenttia:

whiteandblue kirjoitti...

Suloinen huppari! Taitaa tuo teidän herrasmies olla samaa ikäluokkaa meidän ipanan kanssa - minäkin neuloin juuri 80cm:n syystakin ja kasvunvaraakin jäi :)

Veera kirjoitti...

Ihana huppari! Tosi kaunis kuvio.

muru kirjoitti...

tosi nätti neulehuppari, hatun nosto sulle ja muille vaatteiden kutojille/virkkaajille sillä mulla ei oo harmikseni intoo tehä näin isoa neuletyötä, toisen hihan jälkeen varmaan into lopahtais ;)

Mun Tekemä kirjoitti...

Todella upea neuletakki!

Hatatuu kirjoitti...

Kiitos kaunis kaikille. Erityisen ihana saada kehuja tällaisesta enemmän aikaa ja vaivaa vaatineesta. Kiva on ollut käytössäkin, ihan lempparivaate.