Apinatakki ja sen tarina

Vuosi ja kolme kuukautta ja niin syntyi kauan suunniteltu takki :)
Ihan pakko aloittaa tämä postaus tarinalla.
Vuosi ja 3 kk sitten löysin netistä myllymuksujen apinakankaasta tehdyn takin. Ihastuin heti takkiin ja pyysin josko siskoni voisi ommella pojallemme sellaisen...

...mutta kirkas lamppu syttyi päässäni, hitto, haluan tehdä sen itse ja niin tilasin 0,5 metrin pätkän apinajoustofroteeta.
Tuolloin poika oli puolivuotias, nukkui paljon (jopa 5 päikkärit) ja itselläni oli toisinaan tylsää. Tapoin aikaa koneella notkuen ja tv:n ääressä...halusin harrastuksen. Ja niin 1+1=2 ... ihana takki, halu haarastukseen ja sopiva summa rahaa säästössä johti minut surffailemaan ompelukonekauppiaiden nettisivuille. Ja jo muutaman päivän päästä tilasin siskoni kanssa ulkomailta ompelukoneet ja saumurin.

Mutta nyt 1v ja 3 kk myöhemmin ompelusta on tullut ehdottomasti rakkain harrastukseni ja miten onnellinen olenkaan kun saan itse ommella pojalle vaatteet.
Mutta vaikka olen ommellut lähes päivittäin, jostain ihmeen syystä se apinakangas on jäänyt kaappiin ja sitä apinatakkia en vain ole ommellut.
Mutta nyt se on tehty ja aika suloinenhan siitä tuli!

Vetoketjun ompelusta minulla on tosi vähän kokemusta ja tuosta ylhältä näkee, että aivan identtisesti en saanut vetskarin puolia ommeltua..ja takin alaosassa resorin kohta ei mene ihan samalla linjalla.

Takki on vuoritettu ruskealla trikoolla, Kaava on Ottobre-lehdestä ja kokona 92 cm.
Kaavan sain valmiiksi piirrettynä siskoltani, hän kun on tehnyt samalla kaavalla tytölleen kissahupparin .
Taskut jätin kokonaan pois.
Huppu olisi saanut olla reilumpi...suurensin kyllä huppua kankaita leikatessa, mutta silti se jäi vähän naftiksi. Meidän poika ei kyllä ole mikään huppufani, kuten kuva ehkä kertoo :)
Vähän myrtsit kuvat muutenkin, äiti kun alkoi heti pukea takkia vaikka reppana oli vasta herännyt päikkäreiltä...