Kilpparihuppari

Nyt oli pikkupojan vuoro saada oma huppari. Samalla kaavalla, kun tytön kissahuppari.
Uusimmassa Ottobressa tämä (1/11). Tytön hupparista viisastuneena parantelin huppua syvemmäksi, muuten melkoisesti noudatin ohjetta.

Varoituksena, sisältää melkoisesti liirumlaarumia ja selostusta hupparista. Oleellinen selviää kuvistakin, jos ei höpötykset kiinnosta.

Ruskea college on Porin Käsityöapajasta. Ostin collegea juuri tätä hupparia varten, tuolla valikoima on melko suppea, enkä tykännyt tuosta ruskeasta sitten yhtään, jotenkin niin luonnottoman ruma väri. Hupparin kuitenkin halusin, ja toinen vaihtoehto oli pienelle pojalle liian tumma. Huppari on siis pitkään ollut ajatuksen asteella, kankaan puuttumisen lisäksi toinen ongelma oli selän kuva, en vaan keksinyt, minkä kuvan haluaisin. Kankaan ostettuani mietein kaikkea ruskeaan sopivaa, ajattelin tehdä jotain keltaista, leijonat ja kylpyankat kuitenkin hylkäsin. Applikointikuviani katsellessani löysin pienen kilpparin, ja sitä sitten muokkaamaan.

Kahta vihreää velouria sattui sopivasti olemaan, vaaleampi Lallatilaalta saatua, ja sitten kirpparilta kangastarkoitukseen ostettu vetskarihuppari. Jotenkin tuo vihreä näytti kivalta ruskean rinnalla ja se ruskeakin muuttui paremman näköiseksi.. Eteen piti vielä keksiä jotain, en halunnut toista kilpparia, kuten tytöllä oli kissa edessäkin. Sain sitten mielestäni huippuidean käyttää sen vihreän hupparin taskuja tässä uudessa hupparissa. Kaikki resorit ovat myös samasta hupparista uusiokäytössä, käänsin vain toisin päin ja kuin uudet, hupun resorin jouduin tosin tekemään kahdesta osasta, ja muutkin resorit ovat inan kapeampia.

Huppari on kokonaan vuoritettu vihreällä trikoolta, mistä mahtaakaan alunperin olla. Näihin vuorituksiin saa kätevästi kulumaan noita huonompiakin trikoita. Vetskari on tyhmän värinen, ei vaan löytynyt mitään muuta alhaalta aukeavaa sopivan mittaista. Ihan ei näytä niin pahalta kuin pelkäsin, toisaalta raikaskin.

Kommenttiosion voi täyttää kommenteilla :Ihan kiva huppari, mutta mitä ihmeen laatikoita sillä on selässä. Applikointikuvaan oli suuret odotukset, jotenkin kuvittelin tästä tulevan tosi kivan, mutta nuo kilven kuviot ei kovin hääveiltä näytä. Mietein jo nyppiväni ne pois silityksen jälkeen, mutta jätin kumminkin. Ei tuosta silmästäkään taaskaan kiva tullut.. Näissä applikoinneissa on se kiva puoli, että vaikka aluksi näyttävät aivan epätoivoisilta, paranevat usein tikkausten myötä(, tai menevät kokonaan pilalle). Toinen mitä olen huomannut, on että kasvojen tekemisellä nuo oliot muuttuvat paljon paremman näköisiksi, (tai menevät lopullisesti pilalle). On se kumma kuinka pelkkä silmä voi elävöittää jonkin eläimen.

Sekin näissä applikoinneissa vielä on, että alkavat aikaa myöten näyttämään omassa mielessä paremmilta. Aluksi eivät vastaa odotuksia, mutta myöhemmin näyttävät ihan kivoilta kuvilta. Sen tytön hupparin, kissan silmistä, en tykännyt sitten yhtään, harmitti niin, että muuten kivat kissat niillä pilasin, ja nyt  jälkeenpäin kun hupparia katselee, en oikeastaan tiedä mitä vikaa silmissä olikaan