Mehiläispaita siipien kanssa ja Kittytaskupaita

Vappujuhliin tarvittiin naamiaisasuja, tytölle tein mehiläispaidan ja siivet.

Paita on melkoisen pienistä tilkuista. Vaippaakaan näistä ei enää tullut, mutta uskomattoman pienistä collegepalasista sai paidan aikaiseksi. Villihän tuo paita on, mutta kyllä tuota ilman siipiäkin voi käyttää. Täytynee tehdä lisääkin tilkkupaitoja.

Housut olen joskus aikaisemmin tehnyt. Siivet on pikapika surautus. Siipien sisällä on betonin raudoituksen sidontalankaa, ohutta rautalankaa siis, mutta valmiiksi pienissä pätkissä. Kankaana on ohuenohut lakana. Melkoisen huono yhdistelmä, rautalangan eivät tahdo pysyä siipien sisällä, muuten kyllä hyvät siivet.

Neiti oli niiiin innoissaan siivistään, oko eilisen niitä käytti, kotonakin. Nyt on uudet, kestävämmät siivet suunnitteilla. Ajattelin josko teippiä pyörittelisi rautalankojen päihin, mutta katsotaan.

Kittypaita on Ottoben uusimmasta lehdestä. Oikeastaan tein tämän jo ennen pingviinipaitaa ja tätä mehiläiscollegea, ihan kaavakokeiluna. Hyvä että kookeilin, sillä kaava oli meidän neidille liian leveä, lyhyt ja kaula-aukosta suuri. Pitkähihaiset hiatkin noihin mehiläis- ja pingviinipaitoihin piirsin, joten eipä tuota alkuperäistä ole jäljellä kuin tässä Kittyssä.

Trikoo on mistälie ja Kittyflanelli kirppikseltä ostetusta yöpuvusta. Takataskun leikkasin sydämen muotoisena ja sitten vain liimaharson ja kovikekankaan avulla ompelin kiinni. Ompelin nuo taskun ääriviivatkin, jottei vaan ala liimaharso irtoamaan ja tasku lörpöttämään.

Eipä tullut näille ompeluksille juurikaan hintaa. Collegesta en kuvitellut enää mitään saavani, siipien lakanakangas oli maksanut yhden euron, ja melkoisesti jäi. Kittypaidan trikoo oli ihan uutta, mutta ei 98cm teeppariin paljoa kulu. Kittyflanellipyjama oli 4e hintainen, eikä siitä kulunut kuin takatasku. Toisaalta useampi tunti kului aikaa, mutta toisaalta taas saatiin naamiaisasu tarpeeseen ja tyttö on ihastunut vaatteisiinsa ja SIIPIINSÄ..