tiistai 14. joulukuuta 2010

Luistinkassi

Ja joululahja-ompelusten parissa olen taas viettänyt aikaani. Ompelin muutama päivä sitten mieheni siskon pojille ässät-kaulahuivit ja seuraavana päivänä keksin, että myös luistinkassi voisi olla kiva lahja. Vanhemmalle pojalle ompelin siis isohkon kassin, johon applikoin kylkeen ison patasydän-logon.

Mustaa kangasta ei kaapista löytynyt ja niinpä suuntasin pikkumiehen kanssa eilen lähikirppikselle. Ainut sopiva minkä löysin oli UUSI pussilakanasetti, mutta koska olen heti heti-ihminen (kaikki pitää tapahtua silloin kun saan idean päähäni) ostin setin ja leikkelin sen kankaaksi. Kotona vasta huomasin, että vain toinen puoli oli musta ja toinen kangas oli valkoinen. Kassi sai siis mustan ulkokuoren, mutta vuori on valkoinen sisältä. Halusin tehdä kaksinkertaisesta kankaasta, jotta kestäisi paremmin käytössä.

Kassi on reilun kokoinen ja sinne mahtu helposti mieheni luistimet, joten eiköhän sinne uppoa hyvin 10-vuotiaan pojankin luistimet+kypärä.

On muuten tosi vaikeaa miettiä omille ompeluksille arvoa...Aikaahan näihin menee, mutta toki nautin kun saan ommella. Jos on tietty rahasumma millä ostaa sukulaislapsille lahjoja, niin minkä summan lahjasta lohkaisee itse tehty ommeltu lahja?
Tai miten te muut mietitte itse tehtyjen lahjojen arvon?





2 kommenttia:

Sani kirjoitti...

Hieno kassi!!
Mä pyrin tekemään lähes kaikki lahjat itse. ja kun kangasvarastoa on kertynyt jo aika huima kasa, niin vaikea sanoa mitä menee rahaa...
Mut oma tekemää lahjaa esim. itse arvostan paljon enemmän, kuin kaupasta ostettua, sitä ku tietää että aikaa ja vaivaa niihin menee, eikä ole vain napattu kaupan hyllyltä jotain (tottakai suurinosa miettii ostolahjatkin tarkkaan ja saattavat monta kauppaa kiertää ttä löytävät). Ja uniikkia, eipä ole muilla samanmoista :)

Susanna kirjoitti...

Lahjan saajana osaan arvostaa itsetehtyä, eikä sillä rahallisella arvolla ole väliä kun itsekin käsitöitä harrastavana tietää kuinka siihen kuluu aikaa ja vaivaa. Mutta sitten lahjanantajana mulla on pinttynyt ajatus, että esim. itsetehtyä vaatetta pitäs olla enemmän kun ostettua jotta olis samanarvoinen. Ehkä se johtuu osaksi siitä kun itse tietää niiden kankaiden arvon, niin se tuntuu että se itsetehty mekko ei oo niin arvokas kun ostettu, eihän se rahallisesti monesti ookaan mutta muutenhan se on toki arvokkaampi.