Heppapaita ja veturimerkkipaita

 1-vuotias  eläinfani sai heppapaidan, kettupaidasta on ollut aivan tohkeissaan. Heppa on toinen eläin, minkä hän osaa sanoa ja melko taajaan kertookin, mikä kuva mahan kohdalta löytyy.

 Kaava jokin isosiskolleen joskus piirretty ja ajan saatossa muokkailtu. Trikoot melko ohuita jämiä omista varastoista, applikointivelourit taas velourvaatteista, melko nollabudjetilla siis.

Kuva taitaa olla värityskuva netistä, olin tuon jo aikoja sitten tulostanut, muttei aikaisemmin ollut vaatteeseen päätynyt.  Taidan olla hiukan outo lintu. Teen näitä applikointeja "luonnollisessa" muodossa ja väreissä, tuntuu että kaikkien muiden kuvat ovat lapsenomaisia tai satujuttuja. No näin meillä, ja joskus toisinkin.

Tein taas yhden neppilistapaidan samaiselle pojalle. Tällainen raitakangas jotenkin sopi juuri tähän tarkoitukseen. Kangaskin oli jo melkoisesti odottanut vuoroaan, isoveli kun tästä ei tykännyt, eikä kovin naisellinenkaan ole. Yksivuotiaat ovat helppoja, eivät väreistä valita.

Tästä tuli melkoisen keskinkertainen luomus, ei mitään suurta vikaa, mutta hiukan iso, sopivan väristä resoria ei löytynyt, nappien värikin on hiukan vaalea ja hö. Tämä ylempi kuva on jo muutaman pesun jälkeen, sillä yhtäkkiä keksein, että tähänhän sopisi tuollainen veturi. No en tiedä sopiko sekään, kuvassa paita näyttää jo kulahtaneeltakin, mutta tarkistin, ihan hyvän näköinen on kangas edelleenkin.

Veturi on muuten Virosta Kanga Zungelista. Siellä oli myynnissä tuollaisia merkkejä kolmella eri kuviolla, huimaan kahden sentin hintaan. Noista en vain tiennyt tarttuuko kiinni silittämällä, ostin kuitenkin muutamalla eurolla, eli olisko ollut kahdensadan merkin paikkeilla. Eivät olleet silitettäviä, ja ovat sitten jääneet laatikoihin. Koitan ryhdistyä, sillä varsinkin sienikuvat ovat aika kivoja.

 Tässä siis uutena ja ilman veturia.