Sammakkobody ja reikäunelma

Kaivoin vauvalle seuraavan koon bodyt esille. Tämän raitasen meinasin hylätä, mutta heitinkin keskeneräisten laatikkoon odottamaan parempia aikoja. Inspiraatio iskikin parissa päivässä..

 

Tyttö taas on, 2-veen itsepintaisuudella vaatinut jotain hänelle, tästä maailmankaikkeuden kamalimmasta kankaasta. Prinsessamekkoa tehdessä kangas ajautui ompelupöydälle ja siinä tuota järkytystä on ihailtu. 

Paidan siitä tein, kamala oli ommeltavakin, varsinkin kun saumurissa oli mustat langat, tätä varten en viitsinyt vaihtaa, eli kokonaan ompelukoneella. Työlästä! Jostain Ottobrekaavasta otin malli, mutta tehdessä muokkautui tunnistamattomaksi. Suurin ongelma oli kaula-aukossa, se oli valtava, enkä keksinyt hyvää tapaa krympätä (kaksi ekaa kokeilua leikkelin pois). Loppujen lopuksi ompelin pätkän kuminauhaa olkapäihin, kokeiltiin, lisäsin keskellekkin, kokeiltiin. Vieläkin suuri, lisäsin kuminauhapätkät vielä olkapäiden kuminauhan ja etukuminauhan väliin. Koklattiin taas, kuminauhaa on melkein koko pääntien ympäri, eikä kyllä piukka ole vieläkään, päinvastoin. Reunaan ompelin ihan vaan leveähköä tiheää siksakkia. Hihansuut tein samoin, paitsi mittasin valmiiksi kuminauharinkulan.

Ei tullu täydellistä, roskiin olisi mennyt monesti, jollei tyttö olisi vahdannut vieressä ja odottanut paitaansa. No voiko täysin tekokuituisesta VAALEANPUNAISESTA,  joustavasta, läpinäkyvastä reikäneuloksesta hyvää tullakkaan, paitsi 2-veen mielestä.